Timo Jakola
3.12. – 21. 12.2008 
GALLERIA DIXISSÄ

 

Sitä mitä rakastan - lehdistötiedote

“…pienen hetkisen, hetken tuulisen jokainen tahtoo rakastaa…” laulaa Maarit ja todella tarkoittaa sitä. Hän on läsnä musiikissaan.

Maarit on tunteellinen nainen, muusikko ja ihminen. Aiemmissa yhteistyöprojekteissani suomalaisten muusikoiden ja elokuvaohjaajien kanssa tuo asia ei ole ollut niin selvästi aistittavissa, olenhan työskennellyt miesten, vaikkakin tunteellisten kanssa. Silti on aina varsin riemukasta huomata sukulaissielun olemassaolo.

“Suhteemme” Maaritin kanssa alkoi jo 1973 ollessani 16-vuotias. Tuo kaunis ja kaunisääninen voimakas nainen oli jotain uutta suomalaisessa musiikissa. Olin jo aikaisemmin diggaillut amerikkalaisia Carly Simonia ja ennen kaikkea Carole Kingiä, jonka musiikki kuulosti teinipojan korvissa jumalattaren ääneltä. Kun Maarit sitten teki suomalaisen version Kingin “Child of Mine”-kappaleesta nimellä “Lainaa vain”, tuli Maaritista suurin idolini ja se on pysynyt. Tuo suhde-sana on muuten sana, jota Maarit käytti ensimmäisessä puhelinkeskustelussamme syksyllä 2005, “meillä on siis pitkä suhde”, hän sanoi.

Maarit hymyilee, jopa nauraa koko ajan laulaessaan. Hänen äänensä on aivan sanoinkuvaamattoman kaunis ja hän laulaa koko sydämellään kappaleensa. Niin kai kaikki tekevät tai yrittävät ainakin, mutta Maaritin laulusta kuulee sen heti.

Maaritin musiikki on niin stadilaista, vaikka hän Vantaalla on asunutkin. Kielikuvat Helsingin sykkivästä yöstä ovat minulle suurta herkkua maalauksiini. Tämä projekti on taas antanut vallan toteuttaa ajatustani kuvittaa hienoja kappaleita maalauksilla ja toisaalta antaa maalauksille syventävä kertomus ja olenhan joihinkin teoksiin käyttänyt koko kappaleen hienon (rock)lyriikan. Tämä on juuri sitä, miksi haluaa elää ja maalata omannäköistään taidetta ja Maaritin olemassaolo tässä mukana on aivan uskomattoman tärkeää. Toivottavasti sen näkee ja kuulee tästä yhteisestä matkasta hänen kanssaan.

Symboliikka ja kielikuvat ovat minun työsarkaani ja Maaritin musiikki antaa paljon hyviä lähtökohtia työn etenemiseen. Useimmissa maalauksissa ihminen on mukana, joko pareittain tai sitten yksin, joka johtunee minua kohdanneesta avioerosta ja kahden vuoden ajan olen ollut aika yksin henkisesti. Tämä ei voi olla heijastumatta siihen, että teoksessa vaeltelee yksinäinen, hukassa oleva sielu. Maarit ítse piirtää musiikissaan paljon arjen dramatiikkaa, vaikka onkin ollut onnellisessa aviossa pian 35 vuotta.

Näissä teoksissa on tavallista enemmän mukana aurinkoa ja okraa. Kunnioitin Maaritin aurinkoista luonnetta ja italialaisia juuria. Okranväri kuuluu kyllä minunkin repertuaariini, mutta ei yleensä näin paljon, kun suomalaisessa kaamosmaisemassa ei sitä juuri näy kuin korkeintaan iloisissa kasvoissa ravintola Oivan ikkunassa.

Näyttelyn nimi “Sitä mitä rakastan” tulee Maaritin omasta sanoituksesta samannimiseltä albumilta vuodelta 1998. Tässä nimessä koostuu mielestäni hyvin meidän molempien tärkein sanoma, teemme sitä, mitä rakastamme eniten.

 

Timo Jakola: “Sitä mitä rakastan” - maalauksia Maarit Hurmerinnan musiikkiin.

 

 

 

Taiteilijan CV

Kuvaa klikkaamalla näet suurennoksen

kortti

kastuneet kengat

jakola

jakola

jakola