syksy 2011

'

27.7. – 14.8.   
Pauli Partanen 
lasitaidetta   
Ornamo 100

www.paulipartanen.com

Lisää näyttelystä

17.8. – 4.9.      
Heikki Ylönen  
maalauksia

IMMORTAL SPIRITS

Lisää näyttelystä

7.9. – 25.9.     
Olga Kivikangas 
maalauksia

olga.accoimage.com

Lisää näyttelystä

7.9. – 25.9. Studiossa
Kirsi-Maria Perkkiö
maalauksia

www.queenart.fi

Lisää näyttelystä

 28. 9. – 16.10.
Petteri Kerko   
maalauksia

Peilin kääntöpuoli

www.kuninkaantientaiteilijat.com



28. 9. – 16.10.
Helmi Leppäkoski
ikoneja

Ikonien lumo

koti.welho.com/rleppako

19.10. – 6.11.
Pekka Kröger 
maalauksia

Taikapiiri

www.pekkakroger.com

Lisää näyttelystä



19.10. – 6.11. Studiossa
Marja Maljonen
maalauksia

www.espoonkuvataiteilijat.fi

9.11. – 27.11.
Helena Vaari
tekstiilitaidetta  

www.helenavaari.fi

Lisää näyttelystä


30.11.- 18.12
Maj Tuomela
maalauksia

Tunteita Väreissä ja muodossa
Känslor i Färg och Form
Emotions in Colour and Form

Taiteilijan sivut

Lisää näyttelystä

 

27.7. – 14.8.   
Pauli Partanen 
lasitaidetta   
Ornamo 100

Maalauksia Heikki Ylönen  17.08.-04.09.2011 Galleria DIX

Tällä näyttelyllä haluan ilmaista huoleni ylikuluttamisesta ja nykyihmisen aiheuttamasta stressistä maapallon luonnonvaroja kohtaan. Näyttelyn viitekehyksen olen ottanut Pohjois-Amerikan intiaanikulttuurista. Nämä ihmiset ovat osanneet elää kunnioituksessa ja sovussa luonnon kanssa vuosisatoja ja kuluttaneet vain sen mitä Äiti-maa on heille antanut.

Buffalo edustaa heille elämisen ehtoa, elämän lankaa ja henkistä sidettä kosmokseen. Buffalo ei merkinnyt ainoastaan ruokaa vaan myös asumuksia ja vaatteita. Luut ja kaviot käytettiin koruihin, työkaluihin ja jopa lanta polttoaineena. Kallot ovat merkittävä osa pyhiä rituaaleja. Voimakas henkinen side buffaloihin antoi intiaaneille voimaa ja kestävyyttä mitä ilman he tuskin olisivat selvinneet olemassaolon tiukassa taistelussa.

Valkoisen miehen ahneus tappoi buffalot melkein sukupuuttoon niinkuin intiaanitkin.

Kaupallisuus ja ryöstösaalistus saivat jälleen kerran vallan.
On ymmärrettävä että vain elävän organismin voi tuhota... ei koskaan henkeä.
Siitä näyttelyni nimi “ Immortal Spirits “.

Ahneus vaivaa meitä nykyihmisiä vieläkin
vain muodot ovat muuttuneet. Luonnonvarojen haaskaus, ylikulututtaminen,
lyhytnäköinen omien etujen tavoittelu on jatkuu yhä.
Mikäli emme ota opiksemme ja ala kunnioittaa elinympäristöämme... luonto lyö aina takaisin. Siitä ovat esimerkkinä jatkuvasti pahemmaksi muuttuvat luonnonkatastrofit ja ilmastonmuutos. Niiden vaikutus maailmantalouteen ja elinympäristöömme on jo tuhoisaa.
Ja se joka lopulta häviää tässä taistelussa on ihminen.
On vastattava kysymykseen...kuka omistaakaan luonnon?

 

Paintings by Heikki Ylönen    17.08.-04.09.2011 Galleria DIX                     english

With this art exhibition I will express my concern about global stress of the nature
and over consumption caused by short sighted consumerism.
This thoughtless habit of living causes more and more trouble for our environment
and creates unbalance and stress on earth.
People should stop and think how they could help this planet with wiser behavior and
quit robbing nature more than they can carry.
As benchmark of wise consumption and respect towards nature and this planet I use
native american culture and especially buffalos.
For native´s buffalo is like life line.
They consider them as food, to make shelters and clothing, bones to make utensils
and feel a huge spiritual connection to animals.
They also considered them to be totems and thus carried great spiritual strength
which passed to the human.
Without this spiritual connection native americans could not survive.
White man and his greed almost destroyed native americans and buffalos.
But the fact is that one can kill only body
... never the Spirit !
Who owns the nature?

Heikki Ylönen

7.9. – 25.9.     
Olga Kivikangas 
maalauksia

7.9. – 25.9. Studiossa
Kirsi-Maria Perkkiö
maalauksia

"Arka jättiläinen"

28. 9. – 16.10.
Petteri Kerko   
maalauksia

Peilin kääntöpuoli

Yrjänä Levanto kirjoittaa teoksessaan Täydellinen Torso seuraavasti: ”Torsoudessa ruumiillistuu epätäydellisyyden pitäminen täydellisyytenä, puutteellisuuksien pitäminen tarpeellisuuksina. Jossain kaukana, tavoittamattomissa, on kokonaisuus, ehjä ja rikkumaton täydellisyys”.
”Torsoudesta” on mielestäni kysymys myös ihmisen suhteessa häntä ympäröivään todellisuuteen. Länsimaisen kulttuurin kuvasto on tietyllä tavalla ”ikonografista” lippuineen kaikkineen.  Maalausteni kautta välittyy silotellun kuvan takana oleva ”torsompi” todellisuus.
Ihmisten suhde kuolemaan on vaikea. Kristinuskon näkökulmasta toivona on kuitenkin armon kokemus, sen, mikä on ehjä ja rikkumaton. Tätä kaikkea näyttelyn nimi - Peilin kääntöpuoli -  kuvaa. Se voi kuvata myös ihmisen identiteettiä jonkinlaisena mallista oppimisen tuloksena syntyvänä asiana. Näyttelyn teoksissa kuvastuu tietty majesteettisuus; uskallan sanoa – pyhyys.

Maalaan vahvoja näkyjä, mutta toisaalta miellyn konstruktivismin julistamaan muodon selkeyteen ja puhtauteen. Nämä vastaparit tuovat jännitettä. Sitäkin näyttelyn nimi kuvastaa. Kaikki teokset ovat öljyväritöitä.

Olen syntynyt Porissa 1967 ja koulutukseltani teologian lisensiaatti. Virallista taidekoulutusta minulla ei ole, mutta on ollut hyviä opettajia, kuten mm. Mervi Karhunen, Marja-Leena Kaartinen, Heidi Simppanen ja Tuija Lampinen.
Olen naimisissa ja toimin Pornaisten kirkkoherrana.

Minut valittiin Helsingissä hotelli Tornin Ateljee Bar ín kuukauden taiteilijaksi 6.4.-8.6.2009

Töitäni esillä julkisesti:

Hotelli Tornin taidekokoelma
Pornaisten seurakunta
Kristillinen orpolasten hoitokoti Intiassa, Ongolen kaupungissa Bengalinlahden tuntumassa

 

About the theme:

Yrjänä Levanto writes in his book Täydellinen Torso (The Perfect Torso):

"Torsos incarnate the idea of regarding the incomplete as complete, of insufficiencies as necessities. Somewhere there, in unreachable remoteness, lies the entirety, the intact and unbroken completeness."

In my view, "being torso" is also about man's relation to the surrounding reality. In a sense, the imagery of our western culture has an "iconography" of its own, along with flags and everything.  My paintings reflect the more "torso" reality behind the polished image.
Man's relation to death is rather difficult. From the perspective of Christianity, hope is represented by the experience of grace, of something totally intact and unbroken. The title of the exhibition - The Reverse of the Mirror - represents these themes. It can also be seen to represent man's identity as a result of something learned from an example. The works in this exhibition reflect something majestic and - I dare say - sacred.

My paintings rise from strong visions but they also take from the distinct, pure forms of constructivism that I find rather pleasing. These opposites bring in tension. This, too, is reflected by the title of this exhibition. All the works here are oil on canvas.

I was born in Pori in 1967 and have licentiate in theology. I have not received formal art education, but I have been so fortunate as to have some very able mentors, such as Mervi Karhunen, Marja-Leena Kaartinen, Heidi Simppanen and Tuija Lampinen.
I am married and work as the vicar of Pornainen.

I was chosen the Artist of the Month at Hotel Torni's Ateljee Bar, in Helsinki, for the period April 4th - June 6th, 2009.

My works publicly displayed:

Hotel Torni's art collection
The parish of Pornainen
A Christian orphanage in India, in the city of Ongole, in the vicinity of the Bay of Bengal

 

 

19.10. – 6.11.
Pekka Kröger 
maalauksia

KUVANTEKEMISESTÄNI
Maisemat
Maisemieni kohteet ovat useimmiten näkymiä Hämeestä, etenkin Hämeenlinnasta, Vanajavedeltä ja Riihimäeltä, minulle tutuista paikoista. Maalaukseni perustuvat tarkkaan luonnonhavaintoon, mutta kuvaamani paikat ovat harvoin tunnistettavissa. Pelkistän paljon ja yritän löytää aiheesta sen ytimen, sen mikä siinä on yleispätevää ja ajatonta. En maalaa näkymiä vaan muistoja, jotka sisältävät omia tunteitani, elämyksiäni ja elämänkokemuksiani. Haluan katsojan löytävän maalauksestani samanlaisen esteettisen luontokokemuksen, jonka hän on saanut omasta maisemastaan.

Henkilö- ja muotokuvat
Toinen tärkeä aihepiiri minulle on ihminen. Teen henkilökuvia ja olen maalannut toistasataa
muotokuvaa Suomeen ja ulkomaille. Ihmisaiheisiin kuviini pyrin saamaan henkilöstä ulkoisen
samankaltaisuuden lisäksi jotain hänen sisimmästään. Tästä syystä on tärkeätä, että malli on minulle ennestään tuttu tai että tutustun häneen maalaamisprosessin aikana.

Tiikerit
Maalaan allegorisia tauluja, joissa käsittelen elämän perimmäisiä kysymyksiä ihmisen ja tiikerin
yhteiselämän kautta. Tiikereitä nähdään tauluissani yhdessä ihmisten kanssa usein aivan arkipäiväisissä tilanteissa, mutta saan näihin tauluihin aiheita myös esim. taidehistoriasta sekä vanhoista myyteistä, taruista ja legendoista.

Yksi tiikeritaulujeni tärkeistä teemoista on ihmisen ja luonnon välinen suhde. Tiikeri sopii hyvin
luonnon symboliksi siksi, että sen kohtalo uhanalaisena lajina rinnastuu helposti maapallomme
epävarmaan tulevaisuuteen. Suurimman uhan tiikerille luo tietenkin ihminen. Sen elinalueet kutistuvat edelleen ihmisen asuinalueiden laajetessa, sitä metsästetään armotta ihmisen turhamaisuuden tyydyttämiseksi ja kiinalaisessa lääketieteessä sillä on yhä suuri kysyntä. Tiikeri edustaa myös luonnon kahtalaisuutta: se voi olla kaunis ja lempeä ja toisaalta arvaamaton ja uhkaava kuten luonto itse. Yleisö on usein halunnut nähdä taulujeni tiikerit miessukupuolen vertauskuvana. Tässä tulkinnassa tiikeritauluni käsittelevät miehen ja naisen välistä suhdetta.

Maalaustekniikka
Teosteni tärkein elementti on väri. Maalaan tauluni akryyli- ja öljyväreillä käyttäen laseeraustekniikkaa, koska tällä menetelmällä syntyvää värihehkua ja – syvyyttä on mahdotonta saada aikaan muulla menetelmällä. Tauluni koostuvat alusmaalauksesta ja useasta päällekkäisestä,läpikuultavasta värikerroksesta, joista uusi voidaan lisätä vasta alemman kuivuttua. Nykyään yleisimmin käytetyssä kertamaalaus- eli alla prima-tekniikassa värit sekoitetaan valmiiksi paletilla, mutta laseerauksessa väri saadaan päällekkäisten värikerrosten tuloksena. Esimerkiksi paletilla sekoitetusta sinisestä ja punaisesta tulee tasainen violettiväri, kun taas punaisen päälle sivelty läpikuultava sininen antaa lopputulokseksi syvän ja eloisan värivaikutelman: syntyy optinen sekoitus jonka sävy vaihtelee katselukulman mukaan. Kuullotus myös voimistaa ja syventää jonkun värin yhtä sävyä ja saa sen hehkumaan, kuten akvarellistit tietävät.

9.11. – 27.11.
Helena Vaari
tekstiilitaidetta  

Pieni ja vahva lanka

Olen tekstiilitaiteilija, tekstiilit on minun tapani maalata. Käsittelen värejäni samalla tavalla kuin vaikka öljyvärimaalari; hän lisää punaista maalia, minä punaista kangasta ja lankaa teokseen.
Tekniikkani tehdä taidetta on kollaasinomaista applikaation ja vapaan konekirjonnan yhdistelmää. Ompelen erilaisia kankaita toisiinsa päällekkäin ja lomittain maalauksellisesti omaa tyyliäni noudattaen. Tekniikka on ainutlaatuista Suomessa.
Aiheitani ovat ihmiset, luonto, maisemat ja vaatteet. Tutkin valon ja varjojen värejä.
Tarinat ja ideat voivat syntyä maalaustaiteen tavoin kankaalle oli sitten kyse kirkkotekstiileistä tai ompelemalla tehdyistä taideteoksista.
Vaate on hyvin veistoksellinen ihmisen päällä. Kuvaan kangasta kankaalla, ja kuva saattaa näyttää abstraktilta, kun valot ja varjot antavat perspektiivin kuvalle. Pieni lanka on jo itse kolmiulotteinen, langassa on kierre, kiilto ja vahva väri. Kun lankoja on satoja rinnakkain, kolmiulotteisuus kertaantuu.
Työtekniikkani kiehtoo paljon ihmisiä – teokseni ovat maalauksia ompelukoneella. Käyttämäni kankaat ja langat ovat silkkiä, puuvillaa, viskoosia ja polyesteriä.

Kaikkea ei tarvitse nähdä

Suomessa on sanonta: teen sen vaikka läpi harmaan kiven. Se kuvaa lujaa tahtoa selviytyä vaikeista tilanteista suomalaisella sisulla. Teos Läpi harmaan kiven kertoo ihmiskehon kielellä saman – mies kädet puuskassa kuvaa henkilöä, joka päättäväisyydellä ja tahdonvoimalla voi tehdä mitä vaan.
Ihminen tarvitsee usein sinnikkyyttä saavuttaakseen tavoitteensa, myös taiteilija.

30.11.- 18.12
Maj Tuomela
maalauksia

Tunteita Väreissä ja Muodoissa – Känslor i Form och Färg – Emotions in Colour and Form

Näyttely koostuu pienistä öljymaalauksista joissa väri ja muoto muodostavat äänen, joka puhuu huutaen tai kuiskaten tunteiden suljetusta kammiosta: tule lähelle mene pois anna minun olla minä.
Inspiraationsa hän on saanut Mauno Markkulan, Alexej Jawlenskyn ja Wassily Kandinskyn taiteesta.

Taiteilija on sosiaalipsykologi, joka tehnyt elämäntyönsä ruotsinkielisen Palvelevan puhelimen toiminnanjohtajana ja kirkon sielunhoidontyönohjaajana v. 2006 saakka, jolloin hän väitteli valtiotieteen tohtoriksi Helsingin Yliopistossa aiheesta luottamus. Tämän jälkeen hän on syventynyt taiteen harrastukseensa ruotsinkielisen työväenopiston opettajien luotsaamana, etenkin Marina Ciglar’in ohjauksessa.

 

Utställningen består av små oljemålningar där färgen och formen blir till en röst, som ropar eller viskar från känslornas slutna rum: kom nära gå bort låt mej vara jag.
Sin inspiration har hon fått från Mauno Markkulas, Alexej Jawlenskys och Wassily Kandinskys konst.

Konstnären är en socialpsykolog, som har gjort sitt livsverk som verksamhetsledare för Församlingarnas Samtalstjänst och kyrkans själavårdshandledare till år 2006, då hon disputerade till politices doktor om förtroende vid Helsingfors Universitet. Sedan dess har hon fördjupat sej i sitt konstnärskap, stödd av Svenska arbetarinstitutets lärare, speciellt under Marina Ciglars handledning.

 

The exhibition consists of small oil paintings where colour and form become a voice that speaks loudly or quietly from the closed rooms of emotions: come close go away let me be me.
Her inspiration comes from the works of Mauno Markkula, Alexej Jawlensky, and Wassily Kandinsky.

The artist is a social psychologist, who has done her life’s work as director of the church crisis line and supervisor for pastoral counsellors until 2006, when she got her doctoral degree in the Social Sciences on the topic of trust at the University of Helsinki. Since then she has concentrated on her art work, supported by the teachers in the Swedish-speaking worker’s institute, especially under the guidance of Marina Ciglar.