syksy 2017

1. - 17.8.2017
Charles Fazzino

Lisää näyttelystä

Taitelijan sivut

15. - 31.8.2017 studiossa
Gunn Gestrin

Maalauksia ja piirrustuksia

Lisää näyttelystä

19.8. - 7.9.2017
Angela Nybergh & Minna Floman

Tekstiili- ja mosaiikkiteoksia

Lisää näyttelystä

1. - 30.9.2017
Syyskuun taiteilija / studio

Pentti Arpalahti
Nontemporary
Valokuvia

Lisää näyttelystä

9.9. - 28.9.2017
Nándor Mikola

Ei väriä ilman valoa
Akvarelleja

Lisää näyttelystä

1.10. - 19.10.2017
Troikka: Pauli Partanen, Ossi Piipponen ja Timo Viljakainen

Lisää näyttelystä

Lokakuun taiteilija studiossa: Satu Anneli

Lisää näyttelystä

21.10. - 9.11.2017
Tini Sauvo

Nainen, Kuolema ja kissa sekä Tero Makkosen valokuvasarja Danse Macabre

Lisää näyttelystä

 

1. - 17.8.2017
Charles Fazzino

Suomalais-italialaiseen taiteilijaperheeseen New Yorkissa 1955 syntynyt ja siellä edelleen asuva Charles Fazzino on kuuluisimpia 3-D taiteilijoita maailmassa. Hänellä on uskollinen yleisönsä Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Aasiassa. Hänen töitään on esillä 600:ssa galleriassa ympäri maailmaa. Suomessa häntä edustaa Galleria Dix.

Fazzino tuntee suomalaiset sukujuurensa, mutta kävi ensimmäisen kerran Suomessa vasta kesällä 2006 ja halusi pitää näyttelyn Helsingissä. Se toteutui Galleria Dixissä syksyllä 2007 ja uudestaan 2009, jolloin hänet oli valittu Porin Jazzin viralliseksi taiteilijaksi. Siitä asti yhteistyö on jatkunut.

Kauttamme voi myös tilata Fazzinon töitä, jotka ovat nähtävillä osoitteessa: www.fazzino.com / current editions.

Fazzino tunnetaan parhaiten rajoitettujen painosten 3-D silkkipainokuvien luojana sekä kirkkaiden värien ja upeiden yksityiskohtien käyttäjänä.

Hänen työnsä täyttyvät kiihkeästä energiasta sekä ainutlaatuisesta käsin aseteltavasta 3-D-kerrostekniikasta, joka tuo kuviin eloa. Koristeluun hän käyttää swarovskinkristallia, glitteriä ja joskus kultaa.

Fazzinon kuuluisimmat 3-D taideteokset käsittelevät New Yorkia ja lukemattomia muita kaupunkeja, mutta hän on myös luonut mestarillisen eläviä ja yksityiskohtaisia kunnianosoituksia tunnetuille populaarikulttuurin ikoneille, kuten The New York Yankeesille, Marilyn Monroelle, Elvis Presleylle, Alfred Hitchcockille, Walt Disney -hahmoille ja James Deanille.

Fazzino on myös USA:n Olympiakomitean, Grammy -, Daytime Emmy ja monen muun tapahtuman julisteen tekijä.Niinpä hänellä on yleensä näyttely olympialaisia isännöivässä kaupungissa. Esim Lontoossa 2012.

Charles Fazzino on tunnettu myös hyväntekeväisyyskampanjoista, varsinkin lastentapahtumien ja hyvinvoinnin edistäjänä USA:ssa.

15. - 31.8.2017 studiossa
Gunn Gestrin

Unta ja todellista
Akvarelleja, akryylimaalauksia, piirustuksia, kollaaseja

Maalauksissani yritän välittää luonnon väri- ja valoheijastuksia, välillä aivan mielikuvituksellisia. Maalaaminen on tärkein ilonaiheeni, varsinkin silloin kun todellisuus on mustimmillaan. Akvarelli on varsinainen suosikkini lapsuudesta saakka.

Spontaanisuus on minulle luonteenomaisinta, ja nopeissa luonnoksissa onnistun mielestäni usein parhaiten. Näin myös malliluonnoksissa, joita olen Ranskassa paljon harjoitellut.

Journalisti (vuodesta l990 Pariisissa)
Lukuisia TV-dokumentteja Ranskasta ja Välimeren maista, edelleen jatkuvasti sanomalehtijuttuja. Muita julkaisuja: Islam i Europa, l993, Oliven med gnistrande blad l996, sekä Finlandia y los finlandeses (Madrid) 2000.

Maalannut:
Yleisradion taidekerhossa (opettajina mm. Rafael Wardi, Leena Luostarinen, Tarja Unkari). Suomenlinnan kesäkursseilla, Kreetalla ja Espanjassa, suomalaisia ja ranskalaisia opettajia.

Boulogne-Billancourtin kulttuurikeskuksessa (Pariisi), opettajina taiteilijat Nicolas Guy, Ingrid Weber, ja mm Valérie Delarue. Useita ryhmänäyttelytä Ranskassa.

Dröm och verklighet
Akvareller, akrylmålningar, teckningar och collage

Naturen i fantasi eller verklighet finns med i allt jag målar, akvarellen är min favoritteknik, som jag inledde med redan som barn. Min största glädje är att försöka fånga färger och ljus, särskilt när verkligheten känns som mörkast. Det snabba och spontana har alltid legat mig närmast, så också i figur- och attitydteckning, som jag har ägnat mig mycket åt i Paris.

Journalist (sedan l990 i Paris) för flera medier. En lång rad TV-dokumentärer om Frankrike och Medelhavsländerna, fortfarande artiklar för Hufvudstadsbladet.

Böckerna: Islam i Europa, l993, Oliven med gnistrande blad, l996 och Finlandia y los finlandeses,(Madrid) 2000.

Målat:

I konstklubben vid Rundradion ( med lärare som Rafael Wardi, Leena Luostarinen, Tarja Unkari, m.fl) På sommarkurser på Sveaborg, på Kreta och i Spanien, med finska och franska lärare.

Vid ateljéerna i kulturcentret i Boulogne-Billancourt vid Paris, med konstnärerna Nicolas Guy, Ingrid Weber och bl.a.Valérie Delarue. Deltagit i många grupputställningar i Frankrike.

19.8. - 7.9.2017
Angela Nybergh & Minna Floman

Tekstiili- ja mosaiikkiteoksia

Ilo on villi: herkkä mutta samalla vahva - kuin villiyrtti, metsäneläin, veden virtaus tai lumituisku. Se ei ilmesty pakottamalla eikä anna kahlita itseään. Välillä ilo katoaa, piiloutuu, pysyy poissa. Yllättäen se on siinä: pulppuaa ja läikkyy yli äyräiden. Ilon olemus kiehtoo ja herättää kysymyksiä: Mistä ilo syntyy? Mistä minä tunnen iloa, mistä sinä? Mitä ilon kokemukseen tarvitaan? Mitä ilo oikeastaan on: pieniä välkähdyksiä vai jatkuva lähde, josta voi ammentaa voimaa arkeen?

Ilo on suuri, mutta silti sitä on usein vaikea huomata. Ilon näkemistä on opeteltava.

Näyttelyssämme tarkastelemme iloa eri näkökulmista. Pyrimme avaamaan katselijan silmät, sillä iloa voi löytää miltei kaikista tilanteista. Jos niin haluaa.

Haluamme jakaa iloa!

Angela Nybergh:

Luovassa työssäni värit merkitsevät minulle iloa. Värin, muodon ja sommittelun välisen harmonian löytyminen on vielä suurempi ilo. Yrittäessä vangita ilon olemusta tekstiiliin huomasin että ilo voi olla monenlaista. Pieni sana, jolla on laaja merkitys. Siksi tuloksena syntyi monenlaisia teoksia.

Mitä elämä olisi ilman iloa?

Minna Floman:

Minulle mosaiikki on tunnetta: valon iloista väikähtelyä lasin pinnalla, kiven karua karheutta, pintojen vaihtelua, rytmiä, toistoa, järjestystä, geometriaa. Valon ja varjon leikkiä. Onnistumisen tunnetta, kun kivenpalaset suostuvat pilkkoutumaan säännöllisen muotoisiksi tessaroiksi ja järjestäytymään uusiksi, suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Tämän näyttelyn töitä tehdessäni olen antanut mosaiikkien syntyä improvisoiden, ilon ajatuksesta. Syntyi valkoisia, valoisia mosaiikkeja. Niitä on ollut ilo tehdä!

Kotisivuni: www.minnafloman.fi

1. - 30.9.2017
Syyskuun taiteilija / studio

Pentti Arpalahti
Nontemporary
Valokuvia

Taiteilijan kotisivut

9.9. - 28.9.2017
Nándor Mikola

Ei väriä ilman valoa
Akvarelleja

Nándor Mikola (ent. Mikolajcsik) syntyi Budapestissa, 27.11.1911. Mikolan taiteelliseen lahjakkuuteen kiinnitettiin huomiota jo hänen varhaisina kouluvuosinaan. Isänsä jälkiä seuraten Nándor Mikola opiskeli litografiaa Budapestin taidetelollisessa korkea koulussa. Myöhemmin Mikola jatkoi opintojaan Wienin graafisessa instituutissa sekä Helsingin taideteollisessa keskuskoulussa.

Nándor Mikola tuli Suomeen 1936 taiteilijaystävänsä kutsumana maalaamaan Helsingin Hungaria-ravintolan seiniä unkarilaisin aihein. Mikola alkoi tehdä töitä suurelle kustantamolle suunnitellen kirjojen kansia sekä julisteita. Vuonna 1938 hän aloitti työnsä kotikaupungissaan Vaasassa Lassila & Tikanojan mainospiirtäjänä. Mikolan ensimmäinen yksityisnäyttely pidettiin Strindbergin taidesalongissa Helsingissä 1943, mutta hänen todellinen läpimurtonsa tapahtui kymmenen vuotta myöhemmin. Nándor Mikolan värienkäyttö on luonnehdittu ”suomalaiseksi”, ja häntä on tyylinsä puolesta verrattu Marraskuulaisiin.

Useat ulkomaanmatkat ja Pariisin Academie André Lothen opinnot toivat uutta kirkkautta Mikolan väripalettiin. Myös useat Espanjassa vietetyt talvet vaikuttivat Mikolan ilmaisuun antaen hänen töilleen uutta vahvuutta ja voimaa. 1960-luvun alussa Mikola löysi informalismin, mutta jatkoi kuitenkin myös aikaisempien aiheidensa, maisemien, puiden ja kukkien maalaamista.

1980-luvulla Mikola matkusti Keniaan, Kiinaan, Meksikoon sekä Huippuvuorille. Näiltä matkoiltaan Mikola omaksui taiteeseensa kirkkauden, vahvat värit ja abstraktin muodon. Ollessaan Provencessa talvella1991 hän alkoi maalata voimakkaita, suuria akvarelleja.

Unkarin valtio kutsui Nándor Mikolan pitämään yksityisnäyttelyn kansallisgalleriaan 1966. Näyttely herätti suurta kiinnostusta, sillä abstrakti taide ei ollut tuolloin Unkarissa kovin yleistä.

Myöhemmin Mikola osallistui useisiin näyttelyihin ulkomailla. Hänellä on ollut yhteensä seitsemän yksityisnäyttelyä Unkarissa;Budapestissa ja Debrecenissä. Muista mainittakoon Tukholma, Tallinna ja jopa Nairopi. Myös New Yorkin Modernin taiteen museossa on yksi hänen teoksistaan. Suomen ja Unkarin valtion kokoelmissa on useita Mikolan maalauksia. Nándor Mikola on tehnyt myös kahdeksan dokumenttielokuvaa, jotka kuvaavat ennen kaikkea suomalaista maisemaa ja kansantaidetta. Mikolasta itsestään on tehty ainakin kaksi dokumenttia, ja viimeisin nimeltään ”Elämän akvarelli” esitettiin 10.5.2016, noin kuukausi ennen hänen kuolemaansa. Budapestin Duna Tv teki hänestä pitkän dokumentin ” Két hazám van” (Minulla on kaksi kotia).

Mikola opetti useilla akvarellimaalauskursseilla, ja häntä pidetään suomalaisen akvarellitaiteen mestarina. 1979 Nándor Mikola vastaanotti Suomessa professorin arvonimen ja myöhemmin Suomen Valkoisen Ruusun ILK:n ritarimerkin. Myös Unkarin presidentti myönsi hänelle kunniamitallin. Nordiska Akvarellsällskapet otti Mikolan kunniajäsenekseen 2005.

1995 Mikola avasi omaa nimeään kantavan, Suomen ainoan akvarellitaiteelle omistetun museon Vaasan sisäsatamassa. Museo sai vankan jalansijan akvarellitaiteen ystävien keskuudessa. Museon toiminta kuitenkin päättyi 2004, kun tilojen vuokrasopimusta ei saatu jatketuksi.

Tämän näyttelyn teokset tulevat perheen kokoelmista, eivätkä ne ole olleet esillä aikaisemmin. Näyttelyssä ovat etusijalla Mikolan abstraktit työt, joihin hän paljolti siirtyi 90-luvulla hylkäämättä silti rakastettuja kukkiaan. Nándor Mikola maalasi ahkerasti elämänsä loppuun asti. Hänen usein toistama lauseensa: ”Ei ole väriä ilman valoa” on tämän näyttelyn teema.

Taiteilijan CV (pdf)

1.10. - 19.10.2017
Troikka : Pauli Partanen, Ossi Piipponen ja Timo Viljakainen

TROIKKA

Pauli Partanen, Keraamikko, Taiteilija
Ossi Piipponen, Graafinen suunnittelija, Taidegraafikko
Timo Viljakainen, Valokuvaaja

Ystäväkolmikko on tuntenut toisensa nelisenkymmentä vuotta ja työskennellyt taiteen, graafisen suunnittelun ja valokuvauksen saralla 70-luvulta lähtien. Keväällä he päättivät pitää yhteisen taidenäyttelyn ja nyt tämä toive on toteutunut.

Pauli Partanen

Ossi Piipponen/strong>

Timo Viljakainen





Lokakuun taiteilija studiossa: Satu Anneli

-Satua ja Tarua-
maalauksia
1. - 31.10.2017

Satu Anneli on Thaimaan Bangkokissa vuosina 2010 - 2015 opiskellut taiteilija. Galleria Dixin näyttely perustuu teoksiin, jotka hän maalasi Bangkokissa Pop Art Gallery taidekoulussa vuosina 2013-2016 sekä uuteen tuotantoon syyskesällä 2017 Turussa. Satua ja Tarua -näyttelyn ajatuksena on taulujen Henki ja Sadut sekä luonnon hetken ilmiöt ja sattumat.

Taulujen aiheet vaihtelevat realistisista abstrakteihin. Maalaukset ovat öljyväri, akryyli ja sekatekniikkaa.

21.10. - 9.11.2017
Tini Sauvo

Nainen, Kuolema ja kissa

Piirrokset ovat syntyneet vuosien, jopa vuosikymmenten kuluessa päiväkirjani sivuille yön tunteina, kun mieli vaeltaa vapaasti ja kynä seuraa sen liikkeitä.
Eukko, Kuoleman henkilöitymä ja naisen alituinen seuralainen, käy ajan mittaan yhä tutummaksi. Kohtaamiset ovat intiimejä. Kissalla on todellinen esikuva, Kotilainen nimeltään.

Koska en halua irroittaa kuvia kirjoista, joiden sisältöön ne liittyvät, olen skannannut piirrokset ja käsitellyt niitä mm. viivaa terävöittämällä. Olen tulostanut kuvat akvarellipaperille ja värittänyt niitä keveästi. Päiväyksessä on sekä alkuperäisen piirroksen syntyaika että teoksen valmistumisvuosi.
Samat aiheet toistuvat myös muutamissa paperimassa- ja rautalankaveistoksissa.

Taiteilijan CV (PDF)

Danse Macabre

Pienten rautalankafiguurien sarja sisältää viitteitä Ingmar Bergmanin elokuvaan Seitsemäs sinetti (v. 1957), jossa ritari pelaa shakkia Kuoleman kanssa.

Tero Makkonen luo valokuvissaan hahmoista oman tulkintansa.


Alituisesti maistuu kielellä kokemusten kolikko, kuoleman tullimaksu.